Viimeisen viikon kuulumiset ja kotiinpaluu

Viimeinen viikko vierähti päiväpiirissä ja tynkävuorossa.
Uusia kohteita on tullut listoillemme ja uteliaana yllätyksenä eräästä niistä saimmekin tiistaipäivänä kaksi hälytystä. Kohde meren rannalla, sivistyneellä asuinaluella, jossa uuden kartanon rakennustyöt ovat käynnissä. Matkalla saimme keskukselta uuden soiton, jossa he peruivat hälytyksen syystä, että omistajat olivat itse paikalla. Jatkoimme kierroksiamme ja muutamaa tuntia myöhemmin saimme hälytyksen samaan kohteeseen. Paikalle saapuessamme totesimme porttien olevan auki, iso 4veto parkkeerattuna keskelle pihaa ja mieshahmo rakennuksen toisessa kerroksessa, kaikki muu näytti olevan silmätuntuisesti kohdallaan. Kerroimme saaneemme kohteesta hälytyksen ja pyysimme henkilöä kertomaan, kuka hän on. ( tunnistin kyllä miehen edellisviikosta rakennustyömaan johtajaksi). Vaivautuneena hän arvasi aiheuttaneensa hälytyksen ja pahoitteli asiaa, kertoen ettei hänen kännykkänsä sulkenut hälytystä ja kameroita pois päältä.
Turhia hälytyksiä tulee usein, syystä, että henkilöt, joilla on lupa alueille ym. he eivät joko ilmoita hälytyskeskukselle tai eivät osaa kytkeä laitteita itse pois päältä, kännykällään tai manuaalisesti.
Puistoalueen vartiointiin saimme myös enemmän elämää, sillä pieni filmiryhmä aloitti kuvaukset historiallisen rakennuksen kupeessa. Voi sitä taiteilijaelämää! Työkaverit kertoivatkin nauttivansa tästä People Watching. Työt tuntuivat jo niin ' omilta' ja kaikki kävi rutiinilla ja haikeutta tuntuvasti ilmassa. Työkaverit kävivät pitkin viikkoa hyvästelemässä ja vannottivat minun olemaan yhteydessä.
Viimeinen viikko kului aivan liian nopeasti. Keskiviikkona tuli pyyntö käydä toimistolla hakemaan paperinippu Hyrialle. Lisää kädenpuristuksia ja naurua sekä työpaikkatarjous. Kai ne hommat sitten nappiin meni !

Nyt täällä koti-Suomessa tätä päivittelemässä ja tämä uskomattoman hieno työkokemus takanapäin ja arkinen aherrus edessä. Iso kiitos Hyrialle ja Mikolle ja Ilonalle tästä mahdollisuudesta ja kaikille, jotka näitä päivityksiä ovat vilkaisseet.



Irlantilaisuutta parhaimmillaan ja ikävä kyllä, maistuu hyvälle.

Raksalla

Alkuviikon päivät vierähtivät rakennustyömaalla, yllätyksekseni jouduinkin hoitamaan hommat yksikseni. Mark myös viestitteli viimeisiä ohjeita ja sanoi olevansa puhelimen ääressä, jos tarvitsen jotain apua.
Hyvissä ajoin paikalla, listojen tarkastus, radiopuhelimet päälle ym. aamun varmistukset ja valmiina ottamaan ensimmäiset työmaalle tulijat vastaan. Kiirettä piti ja jono lakkaamaton, myös tavarantoimittajat saapuivat rekkoineen. Aamun ensimmäiset tunnit ovat vilkkaimmat, työntekijät ja esimiehet ja muu päällystö saapuu klo 7-9 välillä. Onneksi olen tällä rakennustyömaalla ollut jo muutamia kertoja ja suurimman osan hommista muistin ulkoa.
Silmiini osui lähistöllä oleva roskalavan tyhjääjä, mies paineli työmaalla ilman kypärää ja suojaliiviä. Radiopuhelimella soitto toimistolle, näin ikkunastani virkailijan kiiruhtavan kuljettajan luo, joka kiipesi kuorma-autonsa hyttiin hakemaan asianmukaiset varusteet. Myöhemmin juttelin Health and Safety Officer'in kanssa kyseisestä asiasta ja hän kertoi heti laittaneensa sähköpostia kyseessä olevalle firmalle pyytäen heitä muistuttamaan kuljettajiaan asioiden tärkeydestä. Hän kertoi joutuvansa postittamaan päivittäin samoista asioista.
Vierailijoita myös saapuu taksilla paikalle, maanmittaushenkilöstöä ym. Heidät merkitään eri listoille, taksin rekisterinumeroa myöten. Kaikilta tavarantoimittajilta merkitsemme myös rekisteritunnuksen papereihin. Sekaan tietenkin ajaa työmaan isoja pomoja, joille se nimikirjoitus on vaikea asia, kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin. Mark oli aikaisemmin viestittänyt tärkeimmät ihmiset ja millaisilla autoilla he ajavat, eli osasin ennakoida tulevaa.
Päivän mittaan luvut vaihtelevat, jotkut poistuvat paikalta, toiset tulevat myöhemmin. Pakko olla koko ajan tietoinen, kuinka monta ihmistä on rakennustyömaalla.
Päivät rakennustyömaalla kuluvat todella nopeasti, jopa liikaakin tekemistä yhdelle ihmiselle. Ensimmäisen päivän jälkeen kertasin mielessäni, tuliko varmasti kaikki tehtyä. Ei ainakaan kukaan valittanut, oma esimieheni soitti pari kertaa nopean puhelun kysyäkseen, kuinka pärjään.
Parin päivän jälkeen jalat olivat puupökkelöinä, pää numeroita täysi, olisin varmaan unissanikin vastannut kuinka monta kattotyöntekijää ja maalaria tai putkimiestä on paikalla, puhumattakaan maansiirtokoneiden miehistöstä.
Loppuviikosta olikin päiväpiiriä ankarassa sateessa ja koleudessa. Hommat menevät todella rutiinilla jo tässä vaiheessa ja tuntuu, ettei edes uutta raportoitavaa löydy.
Viimeinen viikko alkamassa päiväpiirin merkeissä, haikeana tässä jo mietiskelen, miten upea kokemus tämä on ollutkaan ja olisi helposti toiset pari kuukautta menneet.

Vesisadetta ja vapaapäiviä

Pitkän viikonloppuvapaan ja uusiutuneen flunssan jälkeen siirrynkin pariksi päivää rakennustyömaakohteeseen huomisesta alkaen. Tarkoituksena oli ensin olla päiväpiirissä, mutta sitkeän flunssataudin siirtyessä työntekijästä toiseen työvuorot-ja paikat vaihtuvat nopeassa tahdissa. Pääasia, että kaikki vuorot saadaan täytettyä. Porukka on onneksi joustavaa ja kaikki ymmärtävät tilanteen.
Vapaapäivät kuluivat armottomassa vesisateessa, kirjoja lukien ja tv tarjontahan on suorastaan nautinnollista. Yllätyksenä sateen loppuminen viime yöna ja aamulla ulkoilemaan. Erittäin happirikas ilmanala, saa vähemmälläkin juoksemisella hien pintaan.

Harmaasta säästä huolimatta pari kuvaa ulkoilureitin varrelta.

                               

Sadetta ja yövuoroa

Viikonlopun vapaat menivät kylmässä tuulessa ja sateessa, hetkittäin auringon esiin pilkahtaessa.
Mennyt pääsiäinen oli irlantilaisille varsin merkittävä, maassa juhlistettiin pääsiäiskapinaa vuodelta 1916, joka edesauttoi Irlannin itsenäistymisen tiellä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4iskapina

https://fi.wikipedia.org/wiki/Irlanti

Itselleni maaseutukierros oli kuitenkin leppoisa sateesta huolimatta, harmillista ettei ollut otollinen kuvien ottamiseen. Ohessa kuitenkin netistä otettu kuva, Cabra Castle, Kingscourt, Co Cavan.




Dun na Ri Forest Park, kaunis puistoalue ulkoilemiseen. Olin varautunut sateeseen ja kylmään kunnon vaelluskengillä ja vaatetuksella, hyvin pysyin kuivana ja lämpimänä.





Maanantai oli pankkipyhä, mutta osat meistä kuitenkin töissä, lyhyempi työviikko jälleen kerran.
Työkaverina Dave, jo päivävuoroista tuttu kaveri.
Tapasimme toimistolla ja ajoneuvotarkastuksen jälkeen lähdimme matkaan. Moottoritiellä pääsiäisen paluuliikenne ajoittain aika voimakas, perille ensimmäiseen kohteeseen saavuimme kuitenkin ajoissa, jossa tapasimme päiväpiiriläiset. Allekirjoitukset, kuulumiset ja avaimet vaihtuivat lennossa. Pientä ilkivaltaa ollut puistokohteessa, jota lähdimmekin ensimmäisenä tarkastamaan. Ryhmä nuorisoa pussikaljoineen paikalla, muuten rauhallista. Annoimme roskapussin autosta nuorisolle ja pyysimme heitä olemaan kiltisti ja siivoamaan jälkensä. Partioimme aluetta pimeän tuloon asti ja nuorisokin oli jo lähtenyt ja todellakin, ei ollut tölkin tölkkiä näkyvissä. Hyvä näin.
Siirryimme tarkastamaan rakennustyömaita, portit, lukot, esittelytalot, aika vierähtää nopeasti. Suurimmat rakennustyömaat ovat pääsiäisen jälkeen suljettuja koko viikon, Builders Holidays, kuten he täällä sitä kutsuvat. Tästä syystä huomiomme kiinnittyy erityisesti yövuoroissa näihin kohteisiin.
Käymme välillä auttamassa rautatieasemien kiinnilaittamisessa, aamullahan sitten hommiimme kuuluu avata ne.
Kolme yövuoroa kuluvat samoissa merkeissä, muutama hälytys rakennustyömailta. Kovasta tuulesta johtuen magneettikoskettimet ikkunoissa erkaantuvat ja aiheuttavat hälytyksen. Merkitsemme ikkunat tarkoin ja raportoimme asioista. Merkitsemme myös päivävuorolaisille kyseiset ikkunat, osaavat jo sitten ennakoida paikalle mentäessä. Kyseiset ikkunat tullaan korjaamaan ensi viikolla, kunhan työmiehet palailevat lomiltaan. Joissain kohteissa näyttää siltä, että koskettimia asennettaessa on kiirehditty liikaa, pienikin kopautus saa aikaan hälytyksen. Dave testaa muutamia ja päästelee ärräpäitä.
Viime yönä vastassa oli rikkoontunut ovenlasi ja rikkinäinen lukko. Lukkomies ja lasinkorjaaja paikalle ja raportointi asiasta. Muutoin yövuorot menivät todellakin nopeasti, paljon tekemistä ja paikasta toiseen liikkumista. Elämä tuntuu palaavan normaaliksi pitkien pyhien jälkeen. Koululaiset lomailevat vielä tämän viikon ennen palaamistaan opinahjoon. Ehkä pientä tekemisen puutetta havaittavissa nuorison keskuudessa pitkän loman ansiosta, ryhmiä liikkuu puistoissa ja asemilla. Dave mainitsee omien lastensa olevan jo enemmän kuin valmiita takaisin kouluun ja kertoo kuinka kotona liika riitely aina merkkinä lasten turhautumisesta.
Mukavat yövuorot ja nyt sinnittelen vielä muutaman tunnin ennen peiton alle siirtymistä ja saankin sitten käännettyä itseni päivärytmiin.

Hommat menevät jo rutiinilla, oppimisjakson alussa tuntui asioita olevan aivan liikaa ja muistilehtiö täynnä koodeja. Ilokseni huomannut muistavani melkein kaikki ulkomuistista. Alun pienoinen jännitys tietenkin lisää ajattelua, että miten tästä selviää. Pienoinen ikävän tunne jo nyt rinnassa,vaivaiset pari viikkoa enää jäljellä !

Iltavuoroa ja pääsiäisvapaita

Lauantaiaamun herääminen sateeseen ja jo yöllä alkaneeseen voimakkaaseen tuuleen. Kauniina pysytelllyt mennyt viikko vaihtuu pienoiseen myrskyyn.
Viimeiset kolme iltaa siis tynkävuoroa, aloitus klo 17 ja lopetus yöllä klo 01. Toimimme vuorotellen kuljettajina ja reitit osaa jo suurinpiirtein ulkomuistista. Keskiviikkoiltana jälleen uusi kasvo työkaverina, ilta kului leppoisasti paikasta toiseen liikkuen ja jutellen niitä näitä. Rautatieasemien sulkemisia, puolivalmiiden kiinteistöjen tarkastuksia jne.
Torstaina työkaverina Bart, jo yövuoroista tuttu kaveri. Vuoromme lopussa törmäsimme rikkinäiseen ikkunaan tyhjillään olevassa liikehuoneistossa. Tutkimme ensin ulkopuolelta, mitään ei ollut havaittavissa ja sisääpuolella ei ollut ketään. Soitto kiinteistöhuollon päivystykseen ja odotimme paikalla, kunnes kaveri saapui kovalevyineen paikalle. Meidän tehtävämme oli siinä, raportointi asiasta ja kirjasimme alas myös kiinteistöhuollon kaverin tiedot.
Eilisilta, pitkäperjantai menikin hiljaisesti. Kaupunki jälleen puolityhjillään pankkipyhien ansiosta ja koululaisten ollessa pitkällä lomalla. Pari lukitsematonta ovea osui tiellemme ja paikkojen tarkastus.
Yön liikenne kotimatkalla hyvin hiljaista, muutamaa raskaan kaluston rekkaa lukuunottamatta. Tuntuu, kuin kaikki olisi pysähdyksissä juhlapyhinä.

Itse hyppäämässä sateesta huolimatta autoon ja vapaapäivien viettoon. Ensi viikolla tiedossa yövuoroa. Aika tuntuu liukuvan käsistä, eilen olikin jo tullut huhtikuun työvuorolistaa kotimaan päästä...

Vapaapäivillä

Nopeastihan nuo vapaat jälleen kuluivat, loppuviikko meneekin iltavuorossa ja muutaman lisätunnin tehneenä tiedossa pääsiäisvapaita ja suunnitteilla pienimuotoinen reissu County Cavanin alueelle tulevana lauantaina.
Alkuviikon vapaat kuluivat ulkoillessa ja lupauduinkin jeesimään sitten eilisen päivän aikana majapaikan rouvaa puutarhahommissa.
Kompostina toiminut pellon reuna piti sisällään ensiluokkaista aineistoa pensaiden ja puiden juurille. Ruohonleikkauksen jämät ja puiden lehdet ym olivat maatuneet vuosien varrella ja komposti tiettävästi ravinnepitoista, näin rouva kertoi. Viileähkö sää oli enemmän kuin mukava kottareita työnnellessä.
Pellon reunalle ilmestyi hyvin pian perheen kanalasta nuori kukkopoika, joka harjoitteli kiekumistaan. Aika säälittävän kuuloista, verrattuna toisen, jo aikuisen kukon upeaan kiekumiseen. Kukkopoika tepasteli matoja etsien ja saikin niitä useamman, tarkkanäköinen kaveri.
Naapurin maatilan isäntä kävi kuulumisia vaihtamassa koiriensa kera.
Maaseudun rauha välillä aivan taivaallista.

                                                   

                             

    
                         


                                                 


Lupa saatu naapurilta kuvan lataamiseen.

Flunssaa ja päiväpiiriä

Viime viikon maanantaisen päivävuoroni jälkeen tiistaina käväisin normaalin kuukausittaisen kiropraktikkosessioni läheisessä kaupungissa ja ihmettelin keskiviikkona, miten erilaiselta oloni tuntuu verrattuna Suomessa jo vuosia käyttäneen kiropraktikkoni hoidon jälkeen. Keskiviikkona olin päiväpiirissä ja olotila ei helpottunut ja illalla olinkin sitten otsalohkoani myöten kunnon flunssassa.
Soitto töihin ja sovin soittavani perjantaina, kykenenkö ottamaan viikonlopun työvuorot vastaan. Muutamia poikien työvuorojen vaihtoja flunssani aiheutti. Pari päivää peiton alla kuumaa juoden ja elämä voitti jälleen kerran.
Torstaina Irlannissa vietettiin Saint Patrickin päivää, yleinen vapaapäivä suurimmalle osalle kansaa, hauskanpitoa ja kulkueita joka kylässä ja kaupungissa. Suurin osa paraateista ja juhlinnoista järjestetään vapaaehtoisten voimin. Suurin osa väestöstä oli kuitenkin myös perjantain vapaalla, pitkän viikonlopun verran.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_Patrick

http://www.worldwidecelebrations.com/how-they-celebrate-st-patricks-day-in-ireland/

Lauantain ja sunnuntain olinkin sitten päiväpiirissä jo tutuksi käyneen työkaverin, Jasonin kanssa. Hain auton toimistolta ja tapasin työkaverini vasta ensimmäisessä kohteessa Pohjois- Dublinissa, hänelle oli helpompaa ajaa omalla autollaan sinne, kuin tulla toimiston kautta. Liikenne hyvin hiljaista koko viikonlopun ajan, monet perheelliset lähtivät muutamaksi päiväksi lomailemaan ja esim. koulujen loma-ajat ja pankkipyhät huomaa hyvin selvästi Dublinin liikenteessä.
Päästämme yövuorolaiset nukkumaan ja tarvittavat paperit allekirjoituksineen ja avaimet vaihtuvat meille päivävuoroon. Yövuorolaisilla ollut hiljainen yö, yksi hälytys rakennustyömaalta ja siinä kaikki. Pojat olivat kiertäneet asemia tiuhaan tahtiin illan aikana, pitkäksi venyneitä ja väsähtäneitä juhlijoita kuuleman mukaan muutamia.
Käymme tarkistamassa kohteen toisensa jälkeen, Jason tiesi paikat, mitä kannattaa tutkia tarkemmin, syynä siis pitkän viikonlopun juhlistaminen ja myös todennäköinen ilkivalta. Parkkihallissa näemme uutta graffitia sisäänajoväylän seinustalla. Jason käy edellisten päivien muistutuksia läpi ja huomaakin jo torstailta merkinnän päiväpiiriläisiltä asiasta. Aamun tunnit kuitenkin rauhallisia.
Ajamme tutulle puistoalueelle ja teemme kierrokset, käymme myös rakennuksessa sisällä varmistamassa kaiken olevan kohdallaan ja jäämme ulos patrolliin. Aurinkoinen, mutta hieman tuulinen sää tuo alueelle koiranulkoiluttajia ja muita lenkkeilijöitä.
Lauantaisin suljemme pienemmän parkkihallin jo klo 14 ja siispä sinne seuraavaksi. Paikalliset parkkeeraajat tietävät hyvin aikataulut ja saavumme paikalle jo kellon mentyä reilusti yli 14 ja halli onkin jo tyhjillään. Lähdemme Jasonin kanssa eri puolille hallia tarkistamaan tilat ja hissit ja sulkemaan ovet. Ajan auton ylös kadulle ja takaisin halliin sulkemaan ulosmenoväylän rullaoven, Jasonin sammuttaessa valoja ja sitten hissillä ylös kadulle ja hissi lukkoon.
Olen ollut sulkemassa kyseistä hallia jo monet kerrat ja pojilla onkin eri tavat käydä halli läpi ja huomaankin Jasonin tavan olevan se kaikista järkevin. Mainitsen hänelle asiasta ja hän kertookin aina kokeilevansa eri tapoja tehdä hommat kohteissa ja valitsevansa sitten sen järkevimmän omasta mielestään. Sanoo myöskin joskus poikkeavansa omista rutiineistaan syystä, etteivät ne jää päälle ja jotain jäisi huomaamatta.
Päivä kuluu nopeasti ja illan ' tynkävuoro ' aloittelee hommia. 17-01 vuoro hakee meiltä avaimet ja kyselee kuulumisia. Testaamme heidän radioyhteyttään, siinä ollut edellisenä päivänä häiriöitä. Laite tuntuu toimivan mainiosti. Pojat lähtevät kierrokselleen ja me lähdemme vielä tarkistaman muutaman kohteen ennen kotiinlähtöä.

Sunnuntai kului samoissa merkeissä, paria rakennustyömailta tullutta hälytystä lukuunottamatta.
Hommat menevät jo rutiinilla ja työkaverit käyneet kunnolla tutuiksi. Yhäti ihailen tätä tiedonkulkua eri vuorojen välillä. Autossa muistutuslehtiö, mihin merkitään lyhyesti tärkeät huomiot ja ok merkintä, että asiasta ilmoitettu eteenpäin. Jokaisen meidän numero on tallennettuna autossa kulkevaan kännykkään ja kirjoittamaton sääntö onkin, että piiriautosta tulevaan puheluun vastataan. Itse katson asian hyvin toimivaksi, jokin pieni asia on saattanut jäädä vaivaamaan tulevaa työvuoroa ja he haluavat asian tuplatarkistaa. Hienosti toimii!